Dokkino 2017

Vuoden 2017 DOKKINO-teema, Toiset todellisuudet, johdatti katsojat tutustumaan erilaisiin kokemisen ja elämisen tapoihin, joita voi kohdata fyysisessä, mielen sisäisessä tai virtuaalisessa maailmassa. Nykypäivänä oppiminen, vuorovaikutus ja vapaa-ajan viettäminen keskittyvät vahvasti virtuaalimaailmaan. Onko teknologian ja sosiaalisen median lisääntynyt käyttö yksinomaan hyvä tai huono asia? Entä voiko ilman teknologiaa pärjätä nykyaikaisessa yhteiskunnassa?

DOKKINO-ohjelmisto tutkiskeli erilaisia tapoja kokea ympäröivää maailmaa ja seikkoja, jotka tähän kokemukseen vaikuttavat. Opettajien toiveesta käsittelemme etenkin sosiaalista mediaa ja pelaamista, mutta elokuvien kautta katsojat pääsevät myös syventymään muun muassa elämään autismin ja Alzheimerin taudin kanssa. Elokuvat saavat yhtä lailla pohtimaan, miten teknologiaa voi käyttää hyväksi oppimisessa ja mitä muita mahdollisuuksia se tuo mukanaan. Elokuvissa fyysinen ja virtuaalimaailma risteävät keskenään, mikä johdattaa katsojat pohtimaan medioita ja niiden vaikutuksia kriittisesti oppimistehtävien kautta.

Sosiaalisen median käyttäjät luovat ja muovaavat identiteettejä aktiivisesti erilaisissa virtuaalikanavissa. Oletko itse samanlainen reealimaailmassa kuin verkossa? Entä mahdollistaako teknologia asioita, joita et voisi toteuttaa fyysisen ympäristön rajoissa? Muun muassa bloggaaminen voi tarjota keinon tuoda esiin epäkohtia ja vaikuttaa oman elinympäristön olosuhteisiin. Katsojat pääsivät elokuvien avulla tutustumaan myös maailmaan, jossa kännyköitä tai minkäänlaista teknologiaa ei ole joko asuinympäristön tai perheen köyhyyden takia.

Elokuvia esitettiin kahdessa sarjassa: alakoululaisille (4.- 6.-luokkalaisille) ja yläkoululaisille on omat elokuvasarjansa, joiden elokuvat on valittu ikäryhmien mukaan. Kaikissa DOKKINO-elokuvissa on suomenkielinen tekstitys. Alakoulusarjan kesto on n. 90 minuuttia ja yläkoulusarjan n. 80 minuuttia alkuesittelyineen.

Jo 15. kertaa järjestettävä tapahtumakokonaisuus uudistui vuonna 2017 siirtämällä opetusmateriaalinsa mobiilioppimisympäristöön. Uudistus haastoi ja aktivoi koululaisia tarjoamalla uusia itsenäisen tekemisen sekä yhteistyön muotoja. DOKKINO painottaa materiaaliensa avulla empatiakasvatuksen merkitystä muun muassa koulukiusaamisen vastaisessa työssä. Uudistuksella pyritään vastaamaan koulujen yhä monipuolisempiin tarpeisiin ja uuden opetussuunnitelman painotuksiin.

ELOKUVASARJA ALAKOULULAISILLE

Kesto 82 min
Alakoulusarjan elokuvia arvostelivat Porin Cygnaeuksen koulun oppilaat, Sodankylän Aleksanteri Kenan koulun oppilaat ja Tampereen Koiviston koulun oppilaat.

Alkukuva: Kajaanin nykynuoriso (Suomi 2015, 2 min)
Alkukuvana nähdään DOKKINO-elokuvaverstaassa Kajaanissa Nakertajan koululla syksylla? 2015 valmistunut dokumentti, joka on nuorten alusta loppuun saakka itse tekemä. Elokuvassa esitellään kajaanilaisten nuorten erilaisia tapoja viettää vapaa-aikaa.
Tekijät: Emilia Haapalainen, Pinja Seppänen, Miko Pennanen, Rasmus Nikkanen, Joni Heikkinen.

Melkein aikuinen
“Parasta elokuvassa oli, kun päähenkilö pelasi ja hänellä oli mopo.” (Oppilas, 12)

12-vuotiaan Justinin elämään mahtuu kaksi suurta mielenkiinnon kohdetta: Playstation ja uusi mopo. Konsolipelin sisäisessä todellisuudessa hän voi toteuttaa asioita, joita hänen ei olisi reaalimaailmassa mahdollista tehdä. Pelin hahmon nahoissa voi ostaa kalliita vaatteita, ajaa holtittomasti moottoripyörällä tai laskeutua helikopterilla keskelle katua.

Justin tietää mitä haluaa tulevaisuudeltaan: hänestä tulee isona pelisuunnittelija. Hänen isänsä ei kuitenkaan ole aivan samaa mieltä, joten hän patistaa Justinia keskittymään kotitehtäviinsä, jotta hänellä olisi enemmän tulevaisuuden mahdollisuuksia. Monet nuoret painivat valintojen kanssa, sillä oman tien löytäminen ei ole aina helppoa. Milloin täytyy tietää, mitä haluaa isona tehdä?

Elokuvassa liikutaan pelimaailman ja reaalimaailman välillä, mikä alleviivaa näiden todellisuuksien keskinäisiä eroja. Mikä on sinun suhtautumisesi peleihin? Joillekin niiden väkivaltaisuus aiheuttaa painajaisia, mutta toiset ovat turtuneet peleissä näkyviin aseisiin ja koviin otteisiin. Pelit mahdollistavat monia asioita, joita ei voi toteuttaa oikeassa elämässä, sillä niiden todellisuus on täynnä vaihtoehtoja. Mutta voiko pelaamiseenkin jäädä koukkuun?

Morgen ben ik groot / Hollanti 2009 / 15 min
Ohjaaja: Michiel Brongers
Käsikirjoitus: Michiel Brongers
Kuvaus: Joost van Herwijnen
Leikkaus: Katarina Turler
Ääni: Tom Bijnen
Tuotanto: Karin Vermeulen / VPRO
Esityskopio: VPRO

Kiran
”Jäin miettimään, miksi Kiran asui sellaisissa olosuhteissa.” (Oppilas, 12)

8-vuotias Kiran elää luonnon keskellä jurtassa äitinsä kanssa ja tietää, mitä kasveja luonnosta voi syödä ja mitä ei. Hän käyttää mielikuvitustaan keksiäkseen leikkejä metsässä ystäviensä kanssa ja tekee vapaa-ajallaan maataloustöitä. Teknologiaa ei Kiranin tai hänen ikätovereidensa ympärillä juuri näy. Voisitko kuvitella eläväsi samanlaista elämää kuin Kiran? Millainen suhde sinulla on ympäröivään luontoon?

Koulunkäynti ei ole helppoa Kiranille, sillä hänellä on vaikeuksia keskittyä ja motivoitua koulussa työskentelyyn. Hän tekee usein jotain muuta kuin mitä hänen on pyydetty tehdä. Mikä vaikutus omalla käytöksellä on oppimiseen ja yhteiseen tekemiseen? Koulunkäynnin sijaan Kiran ottaa mielellään vastuuta tekemällä töitä maatilalla ja ansaitsee omaa rahaa, jonka hän voi käyttää valitsemallaan tavalla.

Kiran ei ole vielä oppinut lukemaan, mutta äidin mukaan taito tulee ajallaan. Sen sijaan hänellä on lahjoja matematiikassa ja hän keksii omia sävellyksiä nokkahuilulla. Kiranin haave on päästä julkiseen kouluun, sillä hänen mielestään siellä saa olla vapaammin. Pääseekö Kiran haluamaansa kouluun? Voit miettiä, minkälaisia erilaisia tapoja on oppia ja millaisissa ympäristöissä sinä opit parhaiten. Miltä sinun haaveidesi koululuokka voisi näyttää?

Kiran / Saksa 2012 / 30 min
Ohjaajat: Bettina Timm, Alexander Riedel
Kuvaus: Philip Vogt
Leikkaus: Frank Müller
Ääni: Hannes Ullmann
Tuotanto: Alexander Riedel / Pelle Film
Esityskopio: Pelle Film

Suklaahippuja
”Parasta elokuvassa oli, kun he antoivat leluja köyhille lapsiperheille.” (Oppilas, 12)

12-vuotiaan Nickyn perhe on kuin mikä tahansa muu perhe – paitsi, että he hakevat viikoittaiset ostoksensa ruokajonosta. Nickyn ja hänen veljensä vanhemmat ovat työttömiä, mutta ainakin heillä on enemmän vapaa-aikaa viettää lastensa kanssa. Uudet vaatteet ja hienot syntymäpäivälahjat, kuten iPadit ja älypuhelimet, ovat kaukainen ajatus, mutta tarvitseeko niitä ollakseen tyytyväinen – etenkään, kun onnen tunteen voi saada jo paketillisesta suklaahippuja?

Miten varallisuus vaikuttaa tapaan elää, nähdä ja kokea maailmaa? Jokainen meistä havaitsee ympäröivää todellisuutta sen mukaan, mihin on itse elämässään aiemmin tottunut. Köyhyys ja rikkaus ovat suhteellisia asioita, sillä vähälläkin pärjäävä voi kokea, ettei hän jää mistään paitsi. Mistä sinä saat iloa – ja tarvitaanko sen toteuttamiseen välttämättä aina rahaa?

Nicky nauttii rakkaasta harrastuksestaan tanssista ja toisten auttamisesta. Ne saavat unohtamaan kaikki huolet ja keskittymään elämän hyviin puoliin. Toisinaan on kuitenkin vaikeaa pitää hymy huulilla, kun koulussa toiset kiusaavat häntä perheen köyhyyden takia. Köyhyyteen on liitetty häpeän tunnetta, mutta poikkeavatko ihmiset todella toisistaan omistamiensa asioiden perusteella? Auttaisiko tässäkin asiassa asettua toisen ihmisen asemaan?

Hagelslag 4-ever / Hollanti 2014 / 20 min
Ohjaaja: Willem Baptist
Käsikirjoitus: Willem Baptist
Kuvaus: Jefrim Rothuizen
LDudareveikkaus: Patrick Schonewille
Tuotanto: Anouk Donker / EO/IKON-Docs
Esityskopio: EO/IKON-Docs

Merlijn ja punainen omena
”Jäin miettimään mitä Merlijnille tapahtuu, kun hänestä tulee aikuinen.” (Oppilas, 12)

11-vuotias Merlijn on iloinen ja aktiivinen lapsi, jolta eivät lopu ideat kesken. Hänen valtakunnassaan eli omassa huoneessa syntyy mielikuvituksen innoittamana erilaisia luomuksia askartelun kautta. Merlijnin on kuitenkin vaikea olla osana ryhmää, sillä suuren väkijoukon hälinä saa hänet hetkessä väsyksiin. Autismin takia Merlijn vaatii erilaisia tapoja oppia ja leikkiä kuin moni hänen ikätovereistaan.

Voiko yhdessä oppimiseen ja tekemiseen olla enemmän kuin yksi tapa? Merlijnin on vaikea keskittyä suuressa koululuokassa, mutta haasteeseen löytyy ratkaisu: Merlijn osallistuu opetukseen webkameran kautta omasta kodistaan käsin. Jokaisen lapsen yhtäläinen oikeus ja velvollisuus saada käydä koulua turvataan sopeutumalla oppilaiden muuttuviin tarpeisiin.

Merlijnin tulevaisuuden toiveena on olla suosittu bloggaaja Youtubessa. Teknologian avulla Merlijn pääseekin jakamaan itse luomiaan asioita muiden ihmisten kanssa. Helpottaako internet ja sen sovellukset sinun elämääsi jollain tavalla? Voit elokuvan avulla myös miettiä, mikä on itsellesi luontevin tapa toimia muiden kanssa.

Merlijn en de rode appel / Hollanti 2013 / 15 min
Ohjaaja: Susan Koenen
Kuvaus: Aage Hollander
Leikkaus: Susan Koenen, Denise Janzee
Tuotanto: Natascha Teunissen, Margie Monfils / EO/IKON-Docs
Esityskopio: EO/IKON-Docs

ELOKUVASARJA YLÄKOULULAISILLE

Kesto 73 min
Yläkoulusarjan elokuvat arvostelivat Yeesi ry:n vapaaehtoiset, Kajaanin keskuskoulun oppilaat ja Rukan koulun oppilaat.

Alkukuva: Kasvoton kiusaaja (Suomi 2014, 3 min)

Millaista on fanin elämä? Erilaiset sovellukset, kuten Snapchat, Twitter ja Instagram, ovat mahdollistaneet materiaalin jakamisen reaaliajassa. Mitä seurauksia sillä on ollut fanittamiselle? Elokuva antaa äänen nuorille faneille, jotka ovat seuranneet idoleitaan etäältä sosiaalisessa mediassa ja lähempää erilaisissa fanitapahtumissa. Fanittamiseen liittyy monia puolia, sillä oman idolin voi myös tavata rahaa vastaan.

Fanittaminen voidaan kokea yksityisenä ja kenties yksinäisenä toimintana, mutta se voi olla yllättävän yhteisöllistä. Monet verkon kokoontumispaikat keräävät satoja ellei tuhansia samoista aiheista kiinnostuneita yhteen. Käytätkö itse sosiaalista mediaa ja mihin tarkoituksiin? Entä ketä sinä fanitat, millä tavoin ja kenen kanssa?

Jokainen verkossa sisältöä jakava tekee omat rajauksensa ja määrittää mitä haluaa itsestään muille jakaa – sekä mitä jättää pois. Mikä on sosiaalisen median maailmassa todellista ja mikä ei? Verkossa jokainen voi rakentaa oman identiteettinsä ja todellisuutensa, mutta voit myös miettiä, miten se vaikuttaa tapaan kokea ympäröivää maailmaa.

Fangirl / Yhdysvallat 2016 / 6 min
Ohjaaja: Liza Mandelup
Kuvaus: Zac Adams, Dannel Escalòn
Leikkaus: Danny Reams
Ääni: John Maynard, Gregory Jones
Tuotanto: Elise Holowicki, Lauren Cioffi, Brad Lavery
Esityskopio: Liza Mandelup

Melkein aikuinen
”Parasta elokuvassa oli, kun siinä puhuttiin unelmista ja poika pelasi GTA:ta.” (Oppilas, 14)

12-vuotiaan Justinin elämään mahtuu kaksi suurta mielenkiinnon kohdetta: Playstation ja uusi mopo. Konsolipelin sisäisessä todellisuudessa hän voi toteuttaa asioita, joita hänen ei olisi reaalimaailmassa mahdollista tehdä. Pelin hahmon nahoissa voi ostaa kalliita vaatteita, ajaa holtittomasti moottoripyörällä tai laskeutua helikopterilla keskelle katua.

Justin tietää mitä haluaa tulevaisuudeltaan: hänestä tulee isona pelisuunnittelija. Hänen isänsä ei kuitenkaan ole aivan samaa mieltä, joten hän patistaa Justinia keskittymään kotitehtäviinsä, jotta hänellä olisi enemmän tulevaisuuden mahdollisuuksia. Monet nuoret painivat valintojen kanssa, sillä oman tien löytäminen ei ole aina helppoa. Milloin täytyy tietää, mitä haluaa isona tehdä?

Elokuvassa liikutaan pelimaailman ja reaalimaailman välillä, mikä alleviivaa näiden todellisuuksien keskinäisiä eroja. Mikä on sinun suhtautumisesi peleihin? Joillekin niiden väkivaltaisuus aiheuttaa painajaisia, mutta toiset ovat turtuneet peleissä näkyviin aseisiin ja koviin otteisiin. Pelit mahdollistavat monia asioita, joita ei voi toteuttaa oikeassa elämässä, sillä niiden todellisuus on täynnä vaihtoehtoja. Mutta voiko pelaamiseenkin jäädä koukkuun?

Morgen ben ik groot / Hollanti 2009 / 15 min
Ohjaaja: Michiel Brongers
Käsikirjoitus: Michiel Brongers
Kuvaus: Joost van Herwijnen
Leikkaus: Katarina Turler
Ääni: Tom Bijnen
Tuotanto: Karin Vermeulen / VPRO
Esityskopio: VPRO

Delete
”Jäin miettimään minkälaista olisi, jos sama tapahtuisi itselle.” (Oppilas, 14)

Miten tulisi reagoida, kun oma isä alkaa unohtaa arkisia asioita ja yhteiset hetket kutistuvat vähiin? 15-vuotiaalla Jurrella on pulma, sillä aika valuu vähiin ja pian isä saattaa unohtaa hänet kokonaan. Jurren isällä on diagnosoitu Alzheimerin tauti, joka hiljalleen poistaa palasia isän muistista – kuin tietokoneen delete-nappia painamalla.

Ennestään tutut roolit kääntyvät päälaelleen, kun Jurre päättää lähteä isänsä kanssa viikonloppumatkalle molemmille tuttuun ja rakkaaseen saareen. Isä tarvitsee taudin myötä jatkuvaa huolenpitoa, sillä hän ei kykene pitämään itsestään huolta entiseen tapaan. Kuinka Jurre selviää tästä lisävastuusta ja miten se vaikuttaa heidän yhteiseen viikonloppuunsa?

Erilaiset sairaudet voivat vaikuttaa tapaamme jäsentää maailmaa. Alzheimerin taudin myötä menneisyyden tapahtumat sekoittuvat tämän päivän kuvioihin. Todellisuuksien hämärtyminen ja keskenään sekoittuminen sekä muistin katoaminen saavat miettimään ihmismielen mysteeriä. Elokuvassa Jurren on vaikea hyväksyä, ettei paluuta entiseen enää ole. Miten hänen onnistuu käsitellä isänsä parantumatonta sairautta?

Delete/ Hollanti 2012 / 15 min
Ohjaaja: Janetta Ubbels
Kuvaus: Ezra Reverda
Leikkaus: Gert Willem Visser
Ääni: Michael Sauvage
Tuotanto: David Graaf / Bananaz
Esityskopio: Bananaz

Inhottavan rakas puhelimeni
”Tiedän sen fiiliksen, kun haluaisi heittää puhelimen seinään, mutta kuitenkin se on 24/7 kädessä.” (Yeesiläinen, 16)

14-vuotiaalla Claudialla on monen muun nuoren tapaan hyvin ristiriitainen suhtautuminen puhelimeensa. Sen avulla on helppo keksiä tekemistä ja piristystä päivään, mutta samalla sen tuputtamat kauneusihanteet voivat vaikuttaa haitallisesti itsetuntoon. Itsesensuuri iskee kuvia lisätessä, sillä on helppo lipsua vertaamaan itseään toisiin.

Claudia ja hänen ystävänsä ottavat tavatessaan älypuhelimensa esiin, vertaavat tykkäyksiä ja jakavat selfieitä ryhmäkeskusteluissa. Onko samanlaista kohdata ystäviä virtuaalimaailmassa kuin tavata kasvokkain? Sosiaalisessa mediassa kasvonilmeet ja eleet jäävät pois viestien tulkinnasta, jolloin niitä voi ymmärtää väärin. Voiko sosiaalisella medialla olla sekä yhdistävä että eristävä vaikutus?

Claudia kohtaa elokuvassa ahdistavalta tuntuvan haasteen, kun hän lähtee perheensä kanssa matkalle, jonka aikana hänellä ei ole nettiä käytössä. Miten Claudian käy ja jääkö hän paitsi jostain tärkeästä netittömän loman aikana? Voit myös pohtia, millaisia asioita itse jaat sosiaalisessa mediassa. Millainen on niiden elinkaari – kuinka pitkään nettiin lisäämäsi asiat säilyvät kaikkien nähtävillä?

Elokuva on Yeesi ry:n vapaaehtoisten muodostaman esikatseluraadin valinta. Yeesiläiset kutsuttiin vaikuttamaan DOKKINOn ohjelmistoon ja antamaan omat näkemyksensä elokuvien sisällöistä ja vallitsevista teemoista.

Lieve K#ttelefoon / Hollanti 2014 / 17 min
Ohjaaja: Eef Hilgers
Kuvaus: Myrthe Mosterman, Christian Paulussen
Leikkaus: Daan Wijdeveld
Ääni: Erik Schuring, Jillis Schriel
Tuotanto: Hasse van Nunen, Renko Douze / Een van de jongens
Esityskopio: Een van de jongens

Gabriel raportoi maailmanmestaruuskisoista
”Parasta elokuvassa oli todellisuuden kuva, jonka tämä elokuva toi.” (Oppilas, 15)

Brasilialainen Gabriel ei jää seisomaan tumput suorina huomatessaan, millä tavoin vuoden 2014 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen järjestäminen on vaikuttanut hänen kotimaansa lasten ja nuorten oloihin. Hän ottaa avukseen videokameran ja toimii naapurustonsa äänenä kertoessaan kansainvälisen jalkapalloliitto FIFA:n ja maan hallituksen tyhjistä lupauksista.

Kisojen takia rakennettava rautatie uhkaa tuhota tieltään paikallisten asukkaiden koteja. 14-vuotias Gabriel päättää kirjoittaa blogia kisojen vaikutuksista paikalliselle yhteisölle ja tuoda samalla esiin vallitsevan todellisuuden toisen puolen, jonka FIFA ja matkailuteollisuus ovat jättäneet pois mainoksistaan. Oma koti ja yhteisö ovat jokaiselle tärkeitä asioita, joten näiden asioiden menettäminen koskettaa asukkaita syvästi. Miten heidän kotiensa käy?

Voit miettiä, miten itse voisit vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin oman aktiivisuutesi kautta. Monikansallisten yritysten päätöksillä on vaikutus yllättävän monen ihmisen elämään, mutta heidän tarinansa jää helposti pimentoon. Kenelle annetaan ääni ja keiden kohtaloista vaietaan? Voit pohtia myös sitä, miten uutisissa, mainoksissa ja dokumenteissakin on aina kyse jonkin henkilön tai järjestön omasta näkemyksestä. Onko puolueetonta kertojaa olemassakaan?

Gabriel verslaat het WK / Hollanti 2014 / 16 min
Ohjaaja: Els van Driel
Käsikirjoitus: Els van Driel
Kuvaus: Stefano Bertacchini
Leikkaus: Francesco Indaco
Ääni: Els van Driel
Tuotanto: Anouk Donker / EO/IKON-Docs
Esityskopio: EO/IKON-Docs